Kivistä ja ruusuista

Rakastan kiviä. Sanavalintani voi tosin olla hiukan erikoinen tähän yhteyteen. Kivien pinnaltaan kova ulkokuori puhuu minulle upeaa kieltä värikylläisyydestä ja muotojen runsaudesta. Kaikkivaltias Luoja ei ole jättänyt kiveä vain kylmäksi möhkäleeksi ilman yksilöllistä profiilia, painoa ja väriä. Saiko kivi jotain sellaista, jota voisi kutsua luonteeksi?

Kyllä sai. Kivellä on luja luonne. Paasi pysyy, vaikka kaveri horjuisi. Ei siis tarvitse olla kova ollakseen luja.

Evankelista Luukas kertoo Öljymäen maisemista lyhyen episodin siitä, miten kivillä voi olla myös ääni. Opetuslapset laskeutuivat mäen rinnettä ja rupesivat iloiten kiittämään Jumalaa suurella äänellä kaikista voimallisista teoista, joita he olivat nähneet. Fariseukset pyysivät Jeesusta nuhtelemaan oppilaitaan. Mutta Hän vastasi ja sanoi: ”Minä sanon teille: jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat”. Luuk. 19:37-40.

Sanotaan, että seurakunta koostuu elävistä kivistä. Olen samaa mieltä. Kiven lujuudelle on käyttöä niissä haasteissa, joissa seurakunnat toimivat ja pitävät tarjolla Elämän Sanaa. Golgatan kummulla, maanjäristyksessä halkeava kivi huutaa jokaiselle etsijälle henkilökohtaisen viestin, ilosanoman. Sanoman, jota ilman ihmisen sielu ei rauhoitu.

Miksi? Siksi, että sydämessä oleva ristin muotoinen tyhjiö ei täyty ennen kuin Ristin mies julistaa katuvan syyllisen armahdetuksi. Kivisydämelle huudetaan tai kuiskataan: ”Annan sinulle tulevaisuuden ja toivon”. Ja Jumala näkee edessään ruusutarhan.

***

Seurakuntamme viettää Elävät kivet 85 -vuotisjuhlaa sunnuntaina 1.10. kello 14.00.
Avataan aikajanalta siivuja historiaa ja nykypäivää. Puhujavieraaksi saapuu kirkkokunnanjohtaja Hannu Vuorinen Turusta. Mieskuoro Riemu laulaa ja pianosooloja tulkitsee Martin Nyström. Juhlakahvitus on tilaisuuden päätteeksi Café Valossa.

Tervetuloa.

Hannele Heiskanen-Nyström

Kuva: Rainer Nyström