Porvoon Vapaakirkko

Juhla aloitettiin alakerrassa tervehdyksillä ja kahvitarjoilulla. Juhlapöytä oli porvoolaiseen tapaan katettu kauniiksi. Tarjolla oli niin suolaista kuin makeaakin, ja varmasti tarpeeksi kaikille.

Ensimmäisenä tervehdystään ennättivät tuomaan Hannu ja Eila Hirvonen Helsingistä. Tervehdyksiä tuotiin myös naapuriseurakunnista: Porvoon Helluntaiseurakunnan edustajat puheenjohtaja Olavi Hakola ja Pastori Osmo Pakarinen saapuivat paikalle puolisoineen. Christer Boije af Gennäsin välityksellä meitä tervehti sisarseurakuntamme Borgå Missionskyrka, jonka kanssa samoissa tiloissa toiminta alunperin alkoi. Israel-työ on tärkeällä sijalla seurakunnassamme, ja Israelin ystävien paikallisosaston tervehdys otettiinkin ilolla vastaan.

Evankelistat Martta Tenhunen (vas.) ja Sylvia Norrgård sekä vanhimmiston puheenjohtaja Hannele Heiskanen vastaanottivat seurakunnalle tuodut tervehdykset. Kirkkokunnan tervehdyksen toi Olavi Rintala. Osku olikin taas oma rento, hymyilevä itsensä ja tapansa mukaan otti huomioon niin suuret kuin pienetkin. Juhlan jälkeen tyttäreni kuiskasi minulle: "Äiti, se Osku oli tosi kiva tyyppi!"

Valitettavasti liian monet rakkaat ystävät eivät päässeet mukaan juhlaamme. Tervehdykset tulivat kuitenkin kukkien, sähköpostien, tekstiviestien ja kirjeiden muodossa. Kävimme ne yhdessä läpi juhlan jälkeen ja iloitsimme jokaisesta viestistä! Tämä kukkakimppu on viitasaarelaisten tervehdys. Kotkasta tuli hauska ja runsaskätinen tervehdys: Aikoinaan Porvoon seurakunta on Kotkaa muistanut 110-vuotislahjalla markan kolikko per vuosi. Nyt kotkalaiset tervehtivät meitä lähettämällä euron per vuosi niin seurakunnan kuin molempien evankelistojenkin osalta. Jumalan maailmoissa jokainen anti kasvaa korkoa ruhtinaallisesti!

Tervehdysten ja kahvin jälkeen kiitosjuhlassa oli paljon musiikkia. Porvoon kuoro lauloi kuusi laulua, ensin hyvin vanhaa ja lopuksi uudempaa musiikkia. Kuoroa johtaa Maire Heiskanen, joka sisarensa Alli Granfeltin kanssa on ollut kuorossa mukana jo 40-luvulta lähtien. 50-luvun kuorolaisia ovat toiset sisarukset Kyllikki ja Annikki Blomqvist, 60-luvulla mukaan tuli sisaruskolmikko Hannele Heiskanen (piano), Raija Heiskanen ja Lea Heiskanen-Seppälä. 80-luvulla joukkoon liittyi huilisti Eija Granfelt ja 90-luvulla Lean tytär. 2000-luvullakin saatiin kaksi uutta kuorolaista; Irma Pärssinen ja Marja-Leena Raatikainen. Kuoro laulaa edelleen kokouksissamme joka sunnuntai joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Alkusoiton, kuoron ohjelmiston ja yhteislaulujen lisäksi Hannele Heiskanen lauloi tuoreen laulunsa "Jumalan kyllä", jonka puhuttelevat sanat voit lukea seurakunnan runosivuilta (http://kattoikkuna.vapaakirkko.com).

Evankelistoille ojennettiin koristekengät ja -laukut, ikään kuin symboleina niille kengille joita he ovat kuluttaneet Jumalan työssä kulkiessaan. Jumala on ollut uskollinen ja aina antanut sen mitä on tarvittu. Ollessaan hetkeä myöhemmin haastateltavana Martta kirvoitti naurut yleisöstä kertomalla, kuinka hän ennen lähtöään oli saanut profetian: "Kun lähdet kokonaan evankelistaksi, Jumala avaa ovet ja kenkiä ei tule puuttumaan."

Tilaisuuden teema "Jumalan kyllä" syntyi Sylvian aiemmasta saarnasta. Hänen juhlapuheessaan se toistui jälleen - samoin kuin hänen uudessa runossaan jonka saimme kuulla. Sylvian runot ovat puhuttelevia helmiä, joita hän toisinaan jakelee kuulijoilleen. (Katso seurakunnan runosivu)

Kirkkokunnan johtaja Olavi Rintala käsitteli puheenvuorossaan kristityn identiteettiä lähtökohtanaan Efesolaiskirjeen 5:32 - Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. "Jeesus opasti Sauluksen opetuslasten joukkoon, uskovien yhteyteen. Herran tahto on, että hänen omansa kokoontuvat seurakunnaksi ja Herra itse on siellä heidän kanssansa." (Puheen voi kuunnella Saarnastuolista seurakunnan kotisivuilta.)