Sain itseni kiinni…

Vaikka ihminen luulee hyvin tuntevansa teesit ihmisluonnon ikiaikaisista, jopa inhottavista piirteistä, niin on vastenmielistä huomata, että totta on ainakin toinen puoli. Ja peilistä katsoo itseensä pettynyt rääpäle. Todistusaineisto kun löytyy ikioman villapaidan sisältä. On palautekeskustelun aika. Mutta kuka kaveriksi? Lienee parasta aloittaa läheltä.

Vetäydyn yksin sieluni sopukkaan ja tiedustelen syitä solmuihin ja syövereihin. Tiedän aina olleeni kaamosherkkä ja valoa kaipaava. Eikä kasvava pino tekemättömiä töitä lohduta yhtään. Reppu roikkuu. Miten voi rukouselämäni? Aina vaan turhan lyhyitä huokauksia, kiireessä heitettyjä. Ei sellaisiin voi edes odottaa saavansa vastausta, vai voiko? Syitä tulee kuin turkin hihasta eikä lopputulos mairittele. Yhden pyynnön kuitenkin esitän Isälle: ”Päästä minut näistä avaralle, vihreälle niitylle lepäämään”.

Uutisvirran kylkeen laajensimme Jumalan ilmoitustaulua. Kutistettu ikkuna venyi täältä ikuisuuteen. Pääsimme kaksin kotona aistimaan asioita täysin eri taajuuksilta. Löytyi uudet kaksiteholasit. Laajakulman kautta zoomattu lähikuva avasi usvassa uinuneita aarteita. ”Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.” (Jes. 54:10)

Onko elämäni juomalasi siis puoliksi täysi vai puoliksi tyhjä? Olenko optimisti vai pessimisti? Jos sanon olevani realisti, riittääkö se tyytyväisyyteen? Voinko riemastuttaa koskaan ketään ellen ikinä löydä mahdottomasta mahdollista? Ehdotan että sitoudutaan yhdessä lupaukseen, joka löytyy lääkäri Luukkaan evankeliumin seitsemännen luvun alusta. ”Sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta”.

Heräsin eilen venyttelemään ja päätin keskittyä kaikkeen hyvään mitä koen saaneeni lahjaksi, käyttöä varten. Äkisti löysin itseni harvinaisesta rukouksesta, suorastaan taistelusta kaikkien muistamieni henkilöiden puolesta. Olin kuin taivaallisessa lämpökuplassa, jossa minua hoidettiin kauan ja toivottavasti heitä myös. Ajatuksen nopeudella asioita aukesi ja vastaukset saadaan varmasti, kun aika on. Sain itkeä sekä liikutuksesta, siunauksesta, että myös kiitollisuudesta. Hän siis toi salaiselle vihreälle niitylleen. Muista, Hän kuulee Sinua!

Meitä on johdatettu kuluvana vuonna, siitä kiitämme. Uusi teema vuodelle 2024 on jo yhdessä valittu. Kyse on vahvasta Raamatun lupauksesta, jossa on seitsemän sanaa. Siitä enemmän puheessani 1.1.2024. Seuraa tiiviisti tapahtumakalenteria. Meillä on vielä kahdeksan merkittävää tapahtumaa tänä vuonna. Kiitos ystävyydestä, yhteistyöstä ja avunannosta. Tätä sopimusta tarvitaan ja vaalitaan aina.

Jouluaatto -lehdessä on artikkeli Sylviasta ja Mairesta (6 e). Tähtipolku lapsille (5 e).

Siunattua Jeesuksen syntymäjuhlaa Sinulle! Nähdään!

Hannele Heiskanen-Nyström