Tervehdys

Myrkkyä kielessä

Tiedän että aihe, jota raapaisen, on terävä. Mutta miksi vaieta aseesta, jonka teho avatessa heikkenee. Näin uskon. Hämmennetään siis hetki yhdessä soppaa, johon jokainen on heittänyt mausteensa. Luin otsikon, jossa arvostettu poliitikko julkaisi törkeän määritelmän eräästä puolueesta. Väite nojasi kirjurin omaan arvioon. Ja palautetta tuli. Sanan voima sisältää joko plussan tai miinuksen.

Media pursuaa sisältöjä, joita henkilöt tai yhteisöt, usein aivan aiheesta, kokevat vihapuheeksi tai jopa maalittamiseksi. Enää ei löydy mekanismeja, joilla torjua näitä usein nimettömiä hyökkäyksiä. Ja uhriluku kasvaa!

Mikä kohta meissä osaa suoltaa sammakoita? Sydämestä ne lähtevät. Eikä toteutukseen tarvita muuta kuin vain pieni elin – kieli.

Me kaikki hairahdumme monin tavoin. Jos joku ei hairahdu puheissaan, hän on täydellinen mies ja kykenee hallitsemaan myös koko ruumiinsa. 2. Kaikkien petoeläinten, lintujen, matelijoiden ja merieläinten luonnon ihminen voi kesyttää ja on kesyttänytkin, mutta kieltä ei kukaan ihminen pysty kesyttämään. Se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä. Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä samalla kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja. Samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni! (Jaak. 3:2 ja 7-10)

Missä sanat asuvat? ”Alussa oli Sana, Sana oli Jumalan luona ja Sana oli Jumala” (Joh.1:1). Siis itse Jumala Sanana. ”Ja Jumala sanoi: ’Tulkoon valkeus.’ Silloin valkeus tuli. (1.Moos.1:3.) Nämä olivat Jumalan ensimmäiset viisi sanaa.

Sanat ja puhe luotiin valkeudessa ja valkeuteen. Kuka tai mikä sitten värjää tuotoksen mustaksi? Epäpuhdas sydän ja terävä kieli. Ne odottavat ani harvoin, että puhuja laskisi kymmeneen ja osaisi jättää sensuroimattomat säkeet hetkeksi Herran valinkauhaan.

Uskon, että siinä, viisauden puntarin äärellä voittajia olisivat kaikki. Ei kovuudessa ilmaistu totuus tee ketään vapaaksi. Rukoillaan, kuunnellaan, keskustellaan ja rakennutaan, niin keskuuteemme suodaan lahja nimeltä Aito Totuus. Hän suostuu syntymään ainoastaan puhtaan luottamuksen kehtoon.

Olen samaa mieltä rakkaan Äitini (97) kanssa, kun hän sanoo, että ”ilmoille lausuttuja sanoja on mahdotonta imaista takaisin”.

Omenat kypsyvät. Poimitaan kultaomenia hopeamaljoihin. Niistä sanoista ei kieli eikä mieli kirvele.

Siunattua sadonkorjuuta.

Hannele Heiskanen-Nyström
Porvoon Vapaaseurakunta

Julkaistu Suomen Viikkolehdessä.