Lähes puolen vuosisadan ajan olen saanut tutustua ihmisen hyvinvointiin myös oman kroonisen sairauteni kulmasta. Diabetes – tyyppi 1 – edellyttää päivittäin insuliinihoitoa joko useina pistoksina tai pumppuhoitona. Lääkityksen lisäksi on tiedettävä ja tunnettava miten ns. kolmijalkainen jakkara – lääke, liikunta, ravinto – joko pysyy pystyssä tai keikkuu kunnolla. Ja sitten toimitaan. Olen pyrkinyt hoitamaan terveyttä sen sijaan, että huonolla hoitotasapainolla tauti olisi päässyt lisäsairauksilla vammauttamaan kehoa tuhoisin seurauksin. Kaikki meissä on ainutkertaista Jumalan lahjaa. Myös hyvä hoitotasapaino on kiitosaihe ja siunaus. Täällä ajassa olemme ihmiskuntana kuitenkin vielä täysin samojen lainalaisuuksien alla. Ja sitten kerran perillä jokainen Jumalan lapsi saa olla terve ja täydellinen.
Edellä kuvattu mekanismi toimii ihmisen hengellisenkin elämän kivijalkana ja kehityskaarena erinomaisesti. Tarvitsemme terveellistä ravintoa, mielekästä tekemistä sekä liikunnan ja levon tasapainoa. Eikä vitamiineistakaan ainakaan kuureina ole haittaa. Kunpa osaisi aina elää kuten opettaa. Mutta teoria ja käytäntö puhuvat harvoin samaa äidinkieltä. Toinen syö ihmisen ajan olemattomiin ja toinen korjaa sadon.
Mennään siksi hetkeksi Jumalan Sanan Apteekkiin. Syödään nämä viisaudet ja piristymme tehokkaista vitamiiniruiskeista.
”Joka toisia ruokkii, syö itse kyllin. Joka tarjoaa vettä, saa itse juoda” (Snl. 11:25). Vesi on vanhin voiteista, kunpa puhdasta vettä vain riittäisikin kaikille. Mutta elävää vettä riittää!
Miten upeaa on saada aterioida yhdessä. Jo kahden lautasen malli tarjoaa jaettua iloa. Monet yksin asuvat saavat pitää enkeleitä vierainaan. Vieraanvaraisuus on yksi arvokkaimmista lahjoista sekä järjestäjälle että hänelle, jota palvellaan.
”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän”. (Ilm. 3:20). Oven avaaja saa kokea unohtumattoman ihmeen. Kristus taittoi leipää kanssani. Itse Hän, elävä leipä ja virvoittava vesi.
”Autuaita ne, joilla on varhurskauden nälkä ja jano. Heidät ravitaan”. (Matt. 5:6). En löydä sopivampaa lääkettä useasti ilmenevään hengelliseen anemiaan tai uupumukseen.
Tarvitsemme vertaistukea terveinä ja sairaina, nuorina ja iällisinä, työssä ja vapaalla, puhumattakaan seurakuntayhteydestä. Tuskin me muuten osaamme itkeä itkevän kanssa tai iloita iloitsevan kanssa ja näin täyttää Kristuksen lakia. Saamme yhdessä aterioida Hänen pöydässään. Me kaikki kutsuttuina, valittuina ja armahdettuina. Hyvän tulee aina saada kiertää. Se on tehtävämme ja etuoikeutemme.
Hannele Heiskanen-Nyström