Satakertainen kiitos soi – yhdessä!

Seurakuntamme teema tälle vuodelle on otsikossa mainittu neljän sanan iloinen sikermä. Jokaisesta sanasta voisi niin tahtoessaan kirjoittaa oman bloginsa. Löytyykö tästä moniäänistä harmoniaa? Mielestäni löytyy. Kun kotimaamme ompi Suomi, joka viettää itsenäisen valtion vapauden vuosijuhlaa, kannattaa 85- vuotiaan seurakunnan laulaa satakertaista kiitosta Hänelle, jolta kaikki hyvä tulee. Palataan syyskaudella niihin juhliin.

Olemme päättäneet kerätä pitkin vuotta mieleen nousevia kiitoksen aiheita ja säästää muistilaput. Eikä vain arkistointia varten, vaan aktiiviseen käyttöön, kiitosaiheina yhdessä jaettavaksi. Kiitoksessa on voimaa, joka puuttuu kiittämättömyydestä. Miksi? Koska kiitos ilahduttaa, tekee tyytyväiseksi ja on omiaan kaksinkertaistumaan. Ei raamatussa turhaan kehoteta kiittämään joka tilassa 1.Tess 5. luvussa:

16. Olkaa aina iloiset. 17. Rukoilkaa lakkaamatta. 18. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.

Mutta on tämä haasteellinen laji. Miksi kiittäisin, jos tai kun ei ollenkaan ole sellainen olo? Minä ainakin kaipaan säännöllisin väliajoin sitä, että tiedostan tieni olevan Suuremmassa kädessä. Tien viitassa lukee aivan selvästi Johdatuksentie. Mutta reittihaku harvoin tunnistaa kyseistä tietä automaattisesti. Valitsemani äänirobotti komentaa minua monta monituista kertaa: ”Käänny takaisin, mikäli mahdollista”. Mutta en halua totella. Tahdon löytää Kiitoskujan oikotietä sille viitoitetulle Tielle, jolle uskon minut johdatetun.

Kiitän nyt aluksi edes seitsemän kertaa. Kiitos elämästä. Kiitos hyvästä isänmaasta. Kiitos läheisistä. Kiitos riittävästä terveydestä. Kiitos työstä. Kiitos toivottavasti kasvavasta uskosta. Ja lopuksi kiitos siitä, että saan ja sinäkin saat olla jopa särkynyt saviruukku, jonka siruja ei heitetä pois. Kaikki palaset talletetaan ja Isä muovaa niistä uuden ruukun, jaloa käyttöä varten. Hän, joka säät ja ilmat säätää, voi ja tahtoo myös aallot tainnuttaa. Ja silloin on tyven. Iloista matkaa kevääseen. Silmut puhkeavat upean luontomme kohmeuteen jo kukaties parin kuukauden kuluttua.

Hannele Heiskanen-Nyström

Comments are closed.