Tahdon olla hetkisen hiljaa

Kirjoitin oheiset rivit myöhään syksyllä Jorvin sairaalan hiljetymishuoneessa mieheni ollessa leikkauksessa. En tiedä saanko tekstiini sävelen, mutta jotain kuulen sieluni hyräilevän. Omistan tämän sinulle, jolle teksti joko huutaa, puhuu tai kuiskaa jotain. Kysymyksiä, muistoja, lohdutusta?

Tahdon olla hetkisen hiljaa,
näen järvet, pellot ja puut.
Josko jossain kypsyisi viljaa,
Kuka ruokkisi nälkäiset suut?
Minä etsin voimaasi Herra,
en osaa, jaksa, en voi.
Sinä kuitenkin kutsuit kerran,
jonkun leiviskän armosta soit.

Siksi pyydän, johdata Isä –
anna tuntea tahtosi tie.
Puuttuu viisautta, voimia lisää,
aina oikeaan tiesi vie.

Sanoi Saarnaaja – kaikella aika,
aika purkaa ja rakentaa.
On sodan ja rauhan aika,
vain harvoin rakkaus sijaa saa.
Onko mietintämyssyni tiukka,
mikä sielua huolettaa?
Vai elämän valoni niukkaa?
en osaa murhetta kuolettaa.

Siksi pyydän, johdata Isä –
anna tuntea tahtosi tie.
Puuttuu viisautta, voimia lisää,
aina oikeaan tiesi vie.

Ei meiltä kuitenkaan aurinko karkaa –
se kiertää sittenkin radallaan.
On Isän pellolla viljalti sarkaa –
Hän itse ravitsee Sanallaan.
Meille kaikille leipänsä riittää,
eikä kaivonsa kuivaksi jää.
On aika kypsää satoa niittää,
jos vielä hetken on poutasää.

Siksi pyydän, johdata Isä –
anna tuntea tahtosi tie.
Puuttuu viisautta, voimia lisää,
aina oikeaan tiesi vie.

Pyhä Messias, Jeesus Kristus –
uhrikaritsa arvollinen,
Isän usko, toivo ja Rakkaus –
lahja annettu täydellinen.

Hannele Heiskanen-Nyström