Lapsuudesta tutussa lorussa kyseltiin mistä pienet tytöt ja pojat on tehty. Lorun tytöt oli tehty sokerista, kukkasista, inkivääristä ja kanelista. Mutta entä pojat? Etanoista, sammakoista, koiranhännän tupsukoista, niistä on pienet pojat tehty. Väittämä ei ollut totta edes pikkutytön mielestä ja hyvä niin.
Kun myöhemmin tänä vuonna seurakuntamme vanhin, äitimme Maire täyttää (jHs.) 100 vuotta, lienee sopiva aika peilata äitiyttä yhden, tosin erittäin pitkän kokemuskaukoputken avulla. Kohdehenkilöllä on äitiyttä takanaan tässä vaiheessa puoli vuotta yli 77 vuotta. Jokainen henkilö on yksilö, niin myös jokainen äiti ja isä. Siksi kaikenlainen vertailu on täysin turhaa, eikö? Mutta meistä jokainen voi oppia toisiltamme jotain, niin halutessamme. Sallittakoon tässä muutama nosto luonteen piirteistä ja kyvyistä, jotka ovat puhutelleet ja koskettaneet minua pitkin matkaa ajatellessani omaa, meidän viiden sisaruksen äitiä ja suurperheen emäntää, joka jo 54 vuotta sitten jäi leskeksi.
Koen että äidille on annettu lahja valita elämässä tarvittava lujuus ja määrätietoisuus aisapariksi herkkyydelle ja rakkaudelle. Tulos ei koskaan ole pistänyt, vaan usein ilman sanojakin, on käynyt selväksi se, että minua/meitä rakastetaan silloinkin kun en/emme mielestämme sitä ole ansainneet.
Tässä on jotain niin armollista ja niin viisasta. Mutta keneltä moinen toimintatapa lienee omaksuttu? Selvästi Häneltä, johon äitimme ja koko heidän perhekuntansa sai tutustua jo 81 vuotta sitten. Hänen nimensä oli ja on edelleen Jeesus Kristus, syntisten Vapahtaja. Hän itse sai ottaa käyttöönsä koko Nybergin perheen, isän, äidin ja neljä nuorta. He kasvoivat Raamatun viitoittamalla tiellä Porvoon vapaaseurakunnan työ-yhteydessä. Perheestä Mairea ja Sylviaa (97 v.) lukuun ottamatta kaikki muut rakkaat ovat jo Kotona.
Fyysisen äitiyden ohella on olemassa arvokasta hengellistä äitiyttä ja isyyttä myös. Molemmissa kutsumuksissa tarvitaan loppumaton määrä armollisuutta, sitoutumista, sitkeyttä, syvänäköä ja paljon muuta. Ykkösenä Jumalan johdatus, Hänen äänensä kuuleminen, suostuminen ja rukouksen armolahja. Voiko mikään olla turvallisempi kasvualustan viesti, kuin tieto siitä, että meitä rakastetaan ja meidät hyväksytään. Tässä paitsi kodin, myös seurakunnan tehtävä, Kristuksen armosta saatu.
Niin mistä sitten äidit on tehty? Ainakin ylisuuresta sydämestä ja vähintään sadasta silmästä, korvasta, kädestä ja jalasta. Mutta mikä ilo nyt, että osat voivat vaihtua ja saamme vuorostamme auttaa ja hoivata äitejä silloin, kun vuodet ovat vaatineet verojaan. Rakkauden lämmön ytimeen löydetään yhdessä. Kiitos Mami.
Lauri Viita kiteyttää asian näin: “Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät. Heille on annettu voima ja valta kohota unessa pilvien alta ja katsella korkeammalta.”
Hannele Heiskanen-Nyström