Neljäkymmentäkolme vuotta sitten painoin päähäni valkolakin. Olimme perheenä kiitolliset siitä, että olin suoriutunut koitoksesta, joka oli siirtyä tulevaisuuteen. Sairastuin krooniseen sairauteen nimeltä Diabetes Mellitus, tyyppi 1. Sairaalassa eräs asiantuntijoista sanoi, että unohda nyt ylioppilaskirjoitukset, koska sinulle puhkesi vakavasti otettava sairaus, joka edellyttää sairaalahoitoa.
Lääkäri ei onnekseni kieltänyt lukemistani. Soitin kotiin, kerroin tilanteen ja pyysin, että minulle toimitetaan nippu reaaliaineiden kirjoja. Aion kirjoittaa! Opin ottamaan pistokset, joita vieläkin otan. En väitä, ettenkö olisi ollut myrskyssä. Tuuli tuiversi koko perheessä, koska olimme kuulleet tuttavaperheeltä sairauden rankoista karikoista. Ruokakaupassa äidilleni ja minulle selvisi, että en voi syödä edes sinappia, koska se sisältää sokeria. Ajat ovat muuttuneet. Voin ja haluan olla kaikkiruokainen. Lakkiaispukuni oli pienintä kokoa, mitä vaatetehdas valmisti. Säästin pukuni.
Kaikessa tässä sain kokea elävästi esirukousten kantavaa voimaa. Kiitän siitä vieläkin. Kaikki meni hyvin ja pääsin sille polulle, jonka varrelta löytyi elämäni leipäpuu, minulle tarkoitettu. Minua opetettiin noudattamaan ruokavaliota, joka ei sallinut suuria kerta-annoksia. Usein ja vähän, sanottiin. Mielestäni samaa viisasta ohjetta kannattaa noudattaa hengellisen eväskorin pakkamisessa. Lautasmallin mukainen kattaus sisältää paljon salaattia vihreiltä niityiltä, ruisleipää Gamalielin jalkojen juurelta, tarvittaessa nisua lestyistä jauhoista ja juomaksi elävää vettä virvoittavien vetten ääreltä.
Näiden vinkkien viemänä kannattaa etsiytyä kauniin kotimaamme erilaisiin kesäisiin tiekirkkoihin. Ja seurakuntien tilaisuuksiin. Mennään kesäjuhlille Poriin kesä-heinäkuun vaihteessa http://kesajuhlat.fi/. Teemana siellä on Korkeimman suojassa. Tai tullaan seurakuntamme järjestämään juhannusjuhlaan Tallikirkkoon lähelle. Tai luetaan riippukeinussa jotain rakentavaa, josta riittää jaettavaa muillekin. Telttajuhliakin on vielä tarjolla. Vaihtoehtoja löytyy.
Tein pitkästä aikaa uuden laulun. En tiedä onko se vielä ihan valmis, mutta tässä sinulle muutama rivi.
Tässä mietin enkä muista sitten millään,
kerro sinä, jos sä sen kiinni saat.
Miten tiemme yhteen toi ja milloin?
Muiston kauniin nyt mä kanssasi jaan.
Jo kauan sitten rakensimme sillan,
joku kaiken tarvittavan toi.
Me kaksi ylitimme villin virran.
Silta kesti ja avun meille soi.
Nyt siis kiitti, kiitti, kiitti, vielä kerran kiitti,
ettei vuoksi eikä luode, ei liian pitkät vuodet
meitä toisiltamme piilottanut pois.
Eikä myrsky, tuuli, routa – vaan vielä tuli pouta –
ja taas se sävel soi.
Ystävät, lauletaan ylistystä Hänelle, joka rohkaisee, johdattaa ja auttaa. Pyydä, niin paljon saat.
Hannele Heiskanen-Nyström