Voiko olla maailmassa ketään, jolla olisi tismalleen vertailukelpoinen kotikasvatus suhteessa ko. aiheen oppimateriaaleihin? Hmm, sen kuitenkin uskomme, että rakastavat vanhemmat tekevät kaikkensa lastensa hyvinvoinnin takaamiseksi. Vastasyntyneen vauvan ensimmäinen ilmoille saattama ääni on itku, tuo toivottu elämän merkki. Pieni ihminen saa lahjaksi elämän ja sen myötä mahdollisuuden alkaa oppia tärkeitä taitoja. Hyvien esikuvien arvo on korvaamaton. Matkimista kehiin ja pian taapero jo jokeltaa.
Sanat sisältävät suuria voimavaihteluja. Tunnistamme pian helppokäyttöiset sanat ja sanonnat. Ei ongelmia. Mutta osaamme myös erottaa ne, ehkä itselle vaativammat valinnat, jotka mieluummin sivuutetaan joko turhan korostavina tai joskus kiusallisina. Sana kiitos, sisältyy puheen opettelun alkuun. “Miten nyt sanotaan?” “Kiitos”, ja saatu herkku muikeaan suuhun. Mutta jos/kun eripura joskus riistäytyy ja mieli murtuu. Apua! Miten voi se tarvittava sana, anteeksi, olla meille niin vaikea? Jotkut sanat ovat ehkä puolivahingossa arkipäiväistyneet tai muuttuneet, ellei nyt ihan tarpeettomiksi, niin ehkä aiempaa harvinaisemmiksi. Vähintään yksi merkitys kyseisillä sanoilla kuitenkin on. Niiden voiman perustana on arvostus.
Evankelista Luukas kuvaa hyvin kiittämistä, johon osallistui vain yksi kymmenestä.
“Ja kun hän (Jeesus) oli matkalla Jerusalemiin, kulki hän Samarian ja Galilean välistä rajaa. Ja hänen mennessään erääseen kylään, kohtasi häntä kymmenen pitalista miestä, jotka jäivät seisomaan loitommaksi; ja he korottivat äänensä ja sanoivat: “Jeesus, mestari, armahda meitä!” Ja heidät nähdessään hän sanoi heille: “Menkää ja näyttäkää itsenne papeille”. Ja tapahtui heidän mennessään, että he puhdistuivat. Mutta yksi heistä, kun näki olevansa parannettu, palasi takaisin ja ylisti Jumalaa suurella äänellä ja lankesi kasvoilleen hänen jalkojensa juureen ja kiitti häntä; ja se mies oli samarialainen. Niin Jeesus vastasi ja sanoi: “Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän ovat? Eikö ollut muita, jotka olisivat palanneet Jumalaa ylistämään, kuin tämä muukalainen?” Ja hän sanoi hänelle: “Nouse ja mene; sinun uskosi on sinut pelastanut”. (Luuk. 17:11-19).
Seurakuntamme kuluvan vuoden teemana on Psalmi 118:1 ”Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä ja hänen armonsa pysyy ikuisesti.”
Olemme etsineet ja myös löytäneet, kaikkien haasteiden keskelläkin, todellisia kiitoksen aiheita. On totta, että me kaikki olemme vielä matkalla ja kasvumme Kristukseen on kesken. “Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut”, julistaa Paavali kirjeessään roomalaisille 8:37. Erään riemullisen laulun voimalause on: “Kiitosta kiusaaja pakenee!”
Jos joku myrsky uhkaa repiä riekaleiksi sinun ‘purtesi purjeet’, saat tietää ja tuntea, että juuri sinulle tarkoitettu Armo, Jumalan sammumaton rakkauden valo, on totta. Jeesuksen käsky myrskylle oli ja on edelleen – “Vaikene, ole hiljaa”. Niin tuuli asettui tuli aivan tyven. (Mark. 4:39).
Omistan yhteiseksi muistolauseeksemme lohdutuksen sanan Jeremian kirjasta 29:11
Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.”
Hannele Heiskanen-Nyström