”Jokainen haluaa olla täydellisen vesiputouksen alla. Se on oman isän siunaus”.
Sylvia kuuli kyseisen ajatuksen, mutta tuli kanavalle kuulematta kenen kynästä viisaus on. Paperia, kynä ja teksti talteen. Kymmenen sanaa voi sisältää sanoman, joka haastaa avaamaan vesiputouksen portin. Tuskin kuulun niiden rohkeiden osastoon, jotka haluavat juuri vesiputouksen alle. Rohkenen kyllä kylpylän suihkulähteiden ja voimakkaidenkin vesisyöksyjen lihashuoltoon. Mutta vesiputouksen voima voisi olla herkälle niskalleni liikaa. Venezuelassa Angelin putouksen yksittäinen putous voi olla yli kahdeksansadanmetrin korkuinen.
Kun oma isä siunasi, saatoimme olla varmat, ettei hän päästänyt vaarallisille vesille. Miksi? Siksi, että hän rakasti. Juuri tällainen isä minulla oli, mutta sain pitää hänet vain 15-vuotiaaksi. Sitten hänet kutsuttiin meidän 7-henkiseltä perheeltämme pois. Isän voimakkaissa käsissä tuntui hellyys, lämpö ja turva.
Entä Taivaallisen Isän siunauksen sammiot tai elävän veden putoukset? Voi säästelemättä juoda ja jakaa, vaikka koko maailman miljardeille janoisille, eikä vesi ehdy. Juokseva vesi elää lähteen lailla. Lähde Jumalan pulppuaa, virta Herran täynnä on. Siinä virrassa rohkenee peseytyä, uida ja kellua, koska kyseessä on armon avara allas. Kaste, jossa sinut ja minut saatetaan siunaavan Isän syliin. Hän antaa lapselleen parasta. Vaikka isäsi ei olisi ottanut sinua polvelleen, ei halannut, kehunut eikä kiittänyt – tiedä ja tunne, että sinun Taivaallinen Isäsi saattaa sinut kanssaan vesiputouksen syleilyyn. Siellä sinun haavasi hoidetaan, kokemasi vääryydet oikaistaan eikä sinun syntejäsi enää ole. Siis niitä ei ole! Miksi? Golgatan ristin tähden.
”Sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta” vakuutetaan Luukkaan evankeliumin luvussa 1, jakeessa 37. Seurakunnankokouksemme valitsi kyseisen Jumalan lupauksen pääteemaksemme vuodelle 2020. Muistetaan tämä silloin, kun elämämme faktat todistavat myrskyä eikä sielun säätiedotus lupaa selkenevää. Jeesus on ennenkin sanonut myrskylle: vaikene ja ole hiljaa.
Seesteistä kevään odotusta.
Hannele Heiskanen-Nyström