Sylvia Norrgård 88 vuotta

Sylvia Norrgård, kuva: Jouni Niiranen

Tässä olen Herra, lähetä minut

Sylvia Norrgård lausui arkana tyttönä Jumalan edessä tämän pyynnön. Siitä alkoi evankelistan mielenkiintoinen taival. Uskollisesti hän kulki työtoverinsa Martta Tenhusen kanssa kylästä kylään ja talosta taloon kertomassa ilon ja toivon sanomaa. Mutta näin meni nuoren naisen elämästä vain viisi ja puoli vuotta Kymenlaakon kylillä. Vuodesta 1967 tämä Porvoon tyttö on jälleen elellyt kotikaupungissaan ja osallistunut aktiivisesti hengelliseen työhön sekä Porvoon Vapaakirkossa että laajasti ympäriinsä minne kutsuja on tullut. ”Hyvää, sanoisinko parasta ei voi olla jakamatta”, hän toteaa.

Sylvia syntyi nelilapsisen perheen kolmantena lapsena Porvoon maalaiskuntaan ahkerien vanhempien Karl ja Alina Nybergin perheeseen ns. laihoina vuosina, jolloin hedelmät olivat harvinaisia ja pyykkiä huuhdottiin joskus avannossa. Mutta sopuisassa kodissa riitti aina ruokaa ja yösijaa vieraillekin. Niin myös siinä kodissa, jonka hän perusti puolisonsa Einar Norrgårdin kanssa 1970 ­luvun lopulla. He kulkivat paljon yhdessä sekä pitkillä lomamatkoilla, että julistusmatkoilla asuntovaunuyhdistelmällä.

Karjalaisen äidin perintönä Sylviaan oli istutettu kaunis kielikorva, sujuva puheenparsi joka on kuultavissa hänen selkeässä puheessaan ja luettavissa hänen tuotannostaan. Hän suostui kirjoittamaan kirjan elämänsä varrelta, koska niin monet kymmenet ihmiset pyysivät sitä. Kirja Minun rakkaani on (Päivä oy, 2008) sisältää henkilöhistoriaa koko aikajanalta, saarnoja, runoja sekä aforismeja.

On erikoista todeta, että tuosta nuoruuden palvelukutsusta on aikaa jo yli 70 vuotta, ja vieläkin rautarouva Norrgård on saman työnantajan palveluksessa. Tehtäväkuvaus on ehkä hiukan muuttunut, jopa laajentunut. Sananopetuksen ja saarnojen lisäksi on tärkeää olla kuulolla, koska tämänpäivän ihmisillä on yllättävän paljon monenlaista hätää ja ahdistusta. Tarvitaan lähimmäisiä, joilla on aikaa ja tahtoa olla rinnalla.

Siinä on seurakuntien ehkä suurin haaste nyt. Kukaties juuri siksi myös esimerkiksi kiireettömät kirkkokahvit keskustelun lomassa jumalanpalveluksen jälkeen ovat kasvattaneet suosiota. Juuri siksi seniorisisaret leipovat pullia ja leivonnaisia ilolla joka lauantai. Vapaakirkon valoisat tilat, kirkkosali yläkerrassa ja Café Valo alakerrassa Sibeliuksenbulevardilla on Sylvian kotikirkko. Se kirkko on palvellut Porvoossa jo 84 vuoden ajan. Kirkkotilat ovat kokeneet viime vuosina tyylikkään saneerauksen, joka jatkuu vieläkin. Kannattaa tulla tutustumaan.

Ei nyt useampia sanoja. Vain pieni lainaus Sylvian kirjasta:

Kun tunnet tarvetta esitellä itseäsi,
säästä sanoja.
Teoillasi on ilmiömäinen kyky
kirjoittaa käyntikorttisi.
(Sylvia Norrgård)

Iloitsemme, että vierivät kivet eivät ole sammaloituneet, koska ei niillä ole ollut aikaa siihen. Siksi, Onnea rakas Sylvia, siunausta ja pitkää ikää parhaalla Tiellä.

Hannele Heiskanen-­Nyström
Sylvian sisarentytär

Comments are closed.